Mainen rannikko

Hups... jäi sitten lisäämättä se USAn puolen reissu "lähiaikoina" :-)

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eli Prinssi Edwardin Saarelta suuntasimme kohti Mainen rannikkoa. Olimme varanneet huoneen Bar Harbour -nimisestä kylästä. Hotelli oli ihan läävä ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään kun sänky oli niin epämukava. Aamulla nousimme klo 06 ja nappasimme avaamattomat laukkumme (emme edes halunneet käyttää hotellin suihkua) ja ajoimme illalla katsastamaamme hotelliin. Sanotaanko että jos ensimmäisen yön hotelli oli -1 tähteä, niin pari seuraavaa yötä majoituimme sitten yhdessä kylän parhaimmista hotelleista.

Kylä (tai pitäisi kai sanoa kaupunki) itsessään oli aivan ihana. Paras paikka toistaiseksi USAn puolella, missä olemme käyneet. Aikaisemmissa pikkukaupungeissa ei oikein ole ollut mitään erikoista ja tähän asti en USAn puolella ole saanut yhtään hyvää ateriaa, mutta tässä kaupungissa riitti ravintoloita ja pikku putiikkeja ja vaikka mitä nähtävää. Tuli vähän mieleen Kreikan lomakaupungit, mutta Pohjois-Amerikkalaisin maustein.

Bar Harbour on entinen "rikkaiden" temmellyskenttä, eli täällä aikanaan lomailivat Vanderbildit, Rockerfellerit ja kumppanit. Kaupunki oli suljettu rahvaalta kansalta. Kun rahvas pääsi myöhemmin alueelle, niin rikkaat siirtyivät muualle. Tällä hetkellä esim. Martha Stewart viettää kesänsä naapurissa sijaitsevassa Seal Harbour -kylässä, josta hän lentää yksityiskoneella Bar Harbourin pienkonekentältä New Yorkiin (lentokentälle tietysti pääsee näppärästi sitten omalla moottoriveneellä).

Hotellimme (se parempi) sijaitsi aivan rannalla, mutta kun aamulla menin "rannalle" niin siinä olikin hiekkasärkkä (bar tarkoittaa hiekkasärkkää), jota pitkin pääsi kävelemään "saarelle" (tai vielä illalla se oli ollut saari). Eli nousu- ja laskuveden vaihtelu oli aikamoinen. Tämä tapahtui 2 kertaa päivässä.

Kävelimme kaupungilla, kävimme trollibussiajelulla, jolla kuulimme tarinoita menneiltä ajoilta, shoppailimme ja kävimme pelaamassa minigolfia. Minigolf olikin tosi hieno paikka. Oli

kallioita, joiden yli kiivettiin, vesiputouksia, luolia, merirosvolaivoja ja jos vaikka mitä.

Kesällä kerran Prinssi Edwardin Saarella

Käytiin Tomin kanssa heinäkuussa 2009 Prinssi Edwardin Saarella. Ajomatkaa Ottawasta n.1300 km, jonka ajoimme kahdessa päivässä. Saarella vietimme kuusi päivää ja takaisin ajoimme USAn kautta viidessä päivässä.

Tom varmaan kyllästyi viikon aikana majakoihin kun aina kun kartalla tai horisontissa näkyi majakka, niin meikäläinen huusi, että "hiljennä" tai "käänny tuonne" ja sitten räpsittiin kuvia :-)

Olimme jo ennen matkaa suunnitelleet, että menemme matkan aikana kihloihin. Sormus oli ostettu ja nyt piti vaan löytää sitten sopivan romanttinen paikka. Kihloihin menimme 16.7.2009 (pitää pistää tänne blogiin ylös että jos vaikka joskus unohtuu niin on joku paikka josta tarkistaa). Häitä on tarkoitus viettää heinäkuussa 2010 Toskanassa, Italiassa.

Kirjoitan erikseen USAn matkan osuudesta joku toinen päivä.

Ostosmatkalla Jenkkilässä

Käytiin Tomin kanssa ennen pääsiäistä ostosmatkalla USAn puolella. Samalla matkalla aktivoin Kanadan työlupani (se oli oikeastaan matkan päätarkoitus, sekaan sotkettiin sitten shoppailua ja turismia).

Ajoimme Geneva-nimiseen kaupunkiin (sijaitsee Seneca-järven rannalla) perjantaina. Ajokeli oli sateinen ja tuulinen ja ajomatka kesti n. 4 tuntia. Illalla mentiin ulos syömään paikalliseen trattoriaan. Ikinä en ole niin pahaa ruokaa syönyt, jopa pakastealtaan valmisateriat ovat herkkua tämän puljun rinnalla. Seuraavana iltana mentiin suosiolla Pizza Hut'iin.

Mutta ihan oikeesti, ainoastaan Washingtonissa ja New Yorkissa olen saanut kunnon ruokaa ravintoloissa. Pikkukaupungeissa on turha mennä mihinkään muualle kuin mäkkäriin tai pizza huttiin.

Lauantai oli sitten shoppailupäivä paikallisessa outlet mall'issa, eli siellä on kaikki tuotteet ihan sikahalpoja (tehtaanmyymälätyyppiin). Sääkin suosi shoppailua eli satoi ja tuuli ihan tolkuttomasti.

Sunnuntaina sitten ajettiin Seneca-järven ympäri upeassa auringonpaisteessa. Alue on Amish-aluetta ja pysähdyimmekin yhdessä Amish-tuotteiden myyntipisteessä, mutta yhtään Amish-ihmistä en nähnyt vaikka kuinka oli kamera valmiina.

Iltapäivästä lähdettiin takaisin kohti Kanadan rajaa. Työlupa irtosi rajalta ilman ongelmia ja ajokeli oli todella upea.

Päivä sokeri pensaassa eli Day at the Sugar Bush

Käytiin Tomin siskon poikien, Jessen ja Aaronin, kanssa Fulton's Maple Syrup Farmi'lla eli siis katsomassa miten tehdään vaahterasiirappia.

Aluksi syötiin pannukakkuja vaahterasiirapin kera (pojat sai laittaa just niin paljon vaahterasiirappia pannareille kuin halusivat). Sitten ulkona alkoikin alkuperäiskansojen vannetanssiesitys.

Esityksen aikana/jälkeen Tom osti pojille vaahterasiirappitikkarit. Illalla pojat sitten kiipeilikin seinillä :-)

Sitten mentiin vielä rekiajelulle

Laskettelumatkalla Whistlerissä

Kävimme Tomin veljen luona Whistlerissä maaliskuussa 2009. Lunta tuli viikon aikana ainakin metri.

Loppuviikosta alhaalla kylässä sade tuli vetenä ja vuoren huipulla lunta tuli päivän aikana yli 30 cm.

Viikolla kävimme myös paikallisessa Squamish/Lill'Uat kansojen kulttuurikeskuksessa, jossa meitä opasti Lill'Uat nainen.

tähtien seassa Los Angelesissa

joopa joo - ainakin melkein :-)

Piipahdin muutaman päivän reissulla "etelän lämmössä". Päivälämpötilat oli sellaista +25 yläpuolella eli oli ihan helteistä Ottawan pakkasten jälkeen.

Union Station ja Hollywood-kilpi

Pääkonsulin residenssi (entisistä asukkaista mainittakoon Julio Iglesias)

sekä residenssin buffa-pöytä. (Majakka Fishermans' villagessa Tyynen valtameren rannalla)

Korttiaskarteluja

Iskä ja äiskä kävi kylässä ja teki ihan MIELETTÖMÄSTI hommia. Palataan tähän kunhan saan otettua vähän kuvia remonttihommista :)

Mutta askarreltiin äiskän kanssa joulukortteja ohjaajan avustuksella. Tuli muuten tosi hienoja. Äiskä otti kuvan omista korteistaan.

Tein viikonloppuna itsekseni pari korttia.